- Entisaikojen seitoja eli kivijumalia Inarijärvellä ja sen ympäristössä; ukot ja akat. Pielpan ristikirkko ja Kivijärven rukoushuone.
- Taatsin seita ja peurakirkot Kittilässä; Kittilän "ensimmäisen kirkon" muistomerkki Kirkkokuusikossa; Kemin Lapin rumpu.
- Ennen tuntemattomia muinaisia asuinpaikkoja Inarin Lapissa.
- Ortodoksisen kirkkokunnan perinnettä Inarissa ja Näätämössä. Laatokan Karjalasta juontuvan luonnon uskonnon jättämää paikannimistöä Inarissa.
- Norjan rajalla. Strömstadin rajasopimuksen (1751) perusteella toimitetussa Ruotsin ja Tanska-Norjan rajankäynnissä tehtyjä rajamerkkejä Suomen ja Norjan rajalta.
- Ruijan reitillä Sompiosta Inariin ja Jäämeren rannalle Varankiin.
- Peuranpyynnin jäljillä muinaisen Näätämön kolttasiidan (kylän) alueella Koillis-Inarissa; ennen tuntemattomia vanhoja kota-asuinpaikkoja.
- Pohjoisilla valtarajoilla. Tanska-Norjan, Ruotsin ja Venäjän valtarajoja. Vanhoihin karttoihin merkittyjen Ruotsin, Tanska-Norjan ja Venäjän valtarajoen suuntautuminen ja ennen tuntematon viitoitus (VVV 2002 ja 2006) kivipyykeillä Inarista Jäämereen.
- Peuranpyynnin jäljillä Ruotsin itärajalla Savossa ja Karjalassa. Pyyntikulttuurien uhripaikkoja, pyhityksiä ja "peurakirkkoja" Saimaan järvialueella. Ennen tuntemattomia (VVV 2009) muinaisjäännöksiä Varkauden Ämmäkosken Kämärinsaaressa.
Voitto Valio Viinanen 2011, Miksi hämäläiset ja karjalaiset pyyntikulttuurit juuttuivat Kemi- ja Ounasjokeen? - Paikannimitutkimus Tornionlaakson pyyntikulttuuri- ja asutushistoriasta.
Auringonpilkkujen satavuotisjaksoja seuraavat ilmastojaksojen vaihelut
Huomaa 1910- ja 2010-luvuilta ilmastojaksojen korrelaatio
Esimerkiksi lumitilanne Helsingissä: Kaisaniemessä mitattiin 13. joulukuuta 1913 lumen vahvuudeksi 70 cm; 11. joulukuuta 2010 Kaisaniemessä lunta oli 52 cm. Lähde: Ilmatieteen laitos.
Jo kolmantena talvena kovan talven sääilmiöt koettelevat Eurooppaa ja Aasiaa Japania myöten; Afrikassakin annetaan lumivaroituksia ja avataan puskutraktoreilla lumen sulkemia teitä. Ihmisiä kuolee kylmyyteen tai sen seurauksiin. Euroopan unionin maissa ihmisiä jäätyy pystyyn ja sille sijoilleen. Siellä poltetaan ilmastolle haitallisia hiilivalkeita kaduilla ja hätätelttojen kaminoissa. Maiden armeijojen yksiköt ovat tositoimisssa, kun ne yrittävät aukoa teitä ja pelastaa paleltuvia ihmisiä syrjäkylistä.
Suomessa oli helmikuun 3. päivänänä 2012 pääkaupukiseutu talven kourissa katastrofialuetta: romuttuneita autoja oli talviteillä ruuhkassa kuin neuvosto-ukrainalaisilla joukoilla Raatteen tiellä 1940.
Muinaiset uhripaikat Inarijärvellä ja sen ympäristösssä; Taatsin seita ja peurakirkot Kittilässä; Sompion Akankivi; entisaikojen pyyntikulttuurien uhripaikkoja Hämeen, Savon ja Karjalan erä- ja rajamailla.
Yhteisesti verotettavan Lapinmaan lähtökohdat juontuvat 1200- ja 1300-luvuilta norjalaisten ja karjalaisten (Novgorodin) toimeenpanemasta lapinkylien verotuksesta ja keskinäisistä rajasopimuksista...
Valtarajoista valtakunnanrajoihin
Ruotsin ja Venäjän välillä 1595 solmitun Täyssinän rauhan raja perustui pohjoisessa Kemin ja Kuolan Lappien väliseen Lapin rajaan...
Ruotsin itärajan synty Suomessa ja Lapinmaassa
Pähkinäsaaren rauhan raja
Ruotsi ja Novgorot vakauttaivat pitkään kestäneen taistelunsa Karjalasta ja solmivat Nevajoen Pähkinäsaaressa rauhan 1323."Ystävyyden osoituksena" Ruotsi luovutti Novgorodille Karjalasta kolme kihlakuntaa Vuoksen. äyräpään ja Savon eli Savilahden.
Suomenlahden perukasta Rajajoelta alkaen raja on kiinnitetty luonnonkiviin, siirtolokareihin ja kallion paljastumiin hakatuilla merkinnöillä Karjalan kannaksella Varpavuoreen asti. Saimaan järvialueella rajareitin pisteinä olivat Särkilahti, Samusalo, nykyinen Talvisalo Savonlinnassa, ja Haukiveden pohjukassa Varkaudessa Sithi.
Varkaudesta raja johti Suonenjoelle ja Pielavedelle. Mutta miten se suuntasi sieltä Pohjanlahteen, on ollut kiistanalainen kysymys. Prof. Jalmari Jaakkola (1926) perusteli Ruotsin ja Novgorodin valtarajan päätepisteeksi Raahen Pattijoen, mikä vaikuttaa pätevältä ratkaisulta (Viinanen 2011).
Täyssinän rauhan raja 1595
Rajasuolta Kuusamoon ja sieltä Inarijärveen vetävälle ”viivasuoralle rajalinjalle”, jota on esitetty pian kaksisataa vuotta Suomen oppikirjoissa ja kartoissa, ei näytä olevan perusteita. Se on muodostunut käsitteeksi, koska ei ole ymmärretty, mitä Täyssinän rauhansopimuksessa tarkoitetaan Lapin rajalla.
Stolbovan rauhassa
Ruotsin tuli luovuttaa Täyssinän rauhassa (1595) rajankäynnin jälkeen Venäjälle Käkisalmen linnalääni. Ruotsin ja Moskovan Venäjän valtion välinen raja työntyy Savosta itään ja pohjoiseen levittäytyneen asutuksen mukana. Stolbovan rauhassa (1617) Venäjä luopuu Käkisalmen läänistä ja Inkerinmaan länsiosasta.
Peuranpyyntipaikkoja ja muinaisasutusta entisaikain Näätämön kolttakylän alueella
Petran poikia pesemässä
Pyynti- ja uskontokulttuurien jättämiä peuranpyynnin jälkiä Savossa ja Karjalassa sekä hämäläisten ja karjalaisten heimorajalla
"Nimetön" Lapin maaoikeustaistelija Internetissä
Leppymätön saamelaisten vastustaja ja talonpoikien maaoikeuksien puolustaja Lapissa
Tämän saamelaiseksi, Suomen alkuperäiskansaan lukeutuvan, "nimettömänä esiintyvän maaoikeustaistelijan" identiteetti käy selville hänen sivuiltaan Internetistä. Katso esimerkiksi otsikolla "Saamelaiset, lappalaiset ja historiantutkimus" (Google-haku). Hiiren oikealla painikkeella avautuu valikko, josta käy selville sivun tekijän tiedot, kuten tässä tapauksessa J. Kitti.
VVV: "Muinaisen tradition 'kolme mustaa kettua' Paatsjoen aarteina ovat ennen muuta olleetkin Inarin metsät, Petsamon malmivarat ja Paatsjoen voimaloihin Inarijärven kokoama Inarin vesivoima. Kaiken lisäksi nämä muinaisten lapinkylien tavattoman rikkaat luonnonvarat sijaitsevat idän ja lännen valtaetupiirillä..."
Elämäni kalastuspäivistä useimmat tietyllä paikalla olen viettänyt Paatsjoen niskalla ja joen kolmikilometrisellä, nykyisellä Suomen puoleisella osalla, missä asentoni on ollut kivikaudesta pidetyssä yli 6000 vuotta vanhassa kalakentässä. Siellä olen saanut katsoa, kuulla ja kokea muinoin pyhäksi nimettyä suurta virtaa, joka ikiajan on vienyt Inarin, kaikkien Lappien suurimman järven kirkkaat vedet kohti Jäämerta. Siellä olen laulanut Inarille:
Suurimman osan kulttuurimuistoista muodostavat saamelaiselta rautakaudelta kivilouhikoissa olevat haudat. Tällaisia muinaisia hautajäännöksiä on erityisen paljon Varangissa. Hautalöydöt osoittavat yhteyksien ulkomaailmaan alkaneen ainakin 800-luvulta. Joistakin haudoista on löydetty metalliesineitä, jotka kuuluvat aikakauteen 800 – 1200 jKr. Esineet ovat peräisin Novgorodista ja Baltiasta.
